Nyt vihdoin ja viimein maltoin istua alas kirjoittamaan tätä postausta. Niinkuin varmasti olette jo instasta, että otsikosta huomanneet, niin mie pääsin lääkikseen. Mie oikeasti pääsin sinne! Hain siis Ouluun, mutta pisteeni olisi riittänyt kaikkiin, mitä ihmettä?!
Tuntu (ja tuntuu) ihan käsittämättömältä kun näin mun pisteet. En siis päässyt katsomaan opintopolkuun tuloksia yli tuntiin, koska siellä oli ongelmia Op:n asiakkaiden kanssa. Mutta tosiaan, näin mun pisteet Helsingin yliopiston sivuilla: 161 pistettä. Muistan vaan katsoneeni sitä, ja miettineeni, että tuossa on virhe. Sitten alkoikin jatkuva kirjautumisyritysten pommitus opintopolkuun ja monien hermostuneiden soittojen litania äidille, poikaystävälle, isille, siskolle... Sain kaikki kyllä niin hermostuneeksi, kunnes tulokset viimein paukahti mun näytölle! Ja olin siis arvioinut heti kokeen jälkeen itselleni pisteitä 144-150, joten järkytys oli kyllä aitoa. :D
Tulosten saamisen jälkeen mun läpi on kulkenut monenlaisia tunteita. Olen ollut onnellinen, peloissani, onnellinen, hämmästynyt, ja taas peloissani. Olen tehnyt tätä varten neljä vuotta töitä, ja yhtäkkiä minun unelma muuttui todeksi. Se on melko käsittämätöntä, varsinkin kun olin valmistautunut pettymään. Alkoi myös hieman pelottamaan opiskelujen alku, sillä en ole tosiaan neljään vuoteen opiskellut muualla kuin kotona, sekä käynyt osa-aikaisesti töissä. Sosiaalisen kanssakäymisen määrä tulee siis räjähtämään käsiin :D.
Olen miettinyt miten ihmeessä onnistuin tässä. Ehkä suurin tekijä oli viime vuoden suuri pettymys, jota muistellessa teki mieli aina opiskella kahta kauheammin pääsykoetta varten. Lisäksi Mafy-valmennukselta saamani etäkurssi oli tärkeässä osassa, sillä ilman mun opoa en olisi osannut ottaa rennosti ennen koetta. Ja uskon, että juuri tämän lepäämisen vuoksi flow-tilani kokeessa oli ihan omiaan. Iso kiitos siis mun opolle, että Mafy-valmennuksen porukalle<3
Mutta nyt mun pitäisi pakata Rovaniemen reissua varten, sillä meen juhlistaan mun sisäänpääsyä perheeni kanssa! Oon ikuisesti kiitollinen heille saamastani tuesta, erityisesti mun poikaystävä on pitänyt minusta huolta koko tämän hakuprojektin ajan. Vau, oon vieläkin ihan ihmeissäni. :D
Hurjasti onnea kaikille sisäänpäässeille, ja toisaalta suurimmat tsempit teille jotka ette vielä päässeet. Tiedän fiiliksenne, ja siihen taitaakin auttaa vain aika. Ja jos mietitte minkä valmennuskurssin mahdollisesti ottaisitte, suosittelen että luette kokemuksia Tiian blogista, tässä linkki hänen postaukseensa aiheesta!
Palaillaan taas jossain vaiheessa! Jos teillä on postausideoita, niin laittakaa kommenttia, tai viestiä esimerkiksi instaan. Ihanaa kesää <3
