HAKUTARINANI

Keksin vasta lukion jälkeen haluavani lääkäriksi, vaikkakin olin ajatusta pyöritellyt jo yläasteelta lähtien, jolloin kävin lainaamassa kirjastosta Galenoksen. En siitä mitään ymmärtänyt, joten palautin sen melko pian. Kumminkin lukioon mentäessä yritin käydä hieman kemiaa ja fysiikkaa, mutta ne eivät sujuneet, joten jätin leikin kesken. Ajattelin että hakisin lukemaan psykologiaa, silloin kun edes ajattelin tulevaisuutta. Mutta lopulta minuun iskostui ajatus siitä, että haluan olla tulevaisuudessa lääkäri.

1.HAKUKERTA 2016

Ylioppilaaksi pääsin vuonna 2015, jolloin en vielä hakenut lääkikseen. Tiesin kuitenkin etten halunnut muualle, joten en panostanut muidenkaan koulujen pääsykokeisiin. Hain siis lääkikseen ensimmäisen kerran 2016, vuoden välivuoden jälkeen.
 Lukemisen aloitin elokuussa 2015, sillä jouduin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Opiskelin alusta asti kemian ja fysiikan itsenäisesti, bilsaa olin jonkin verran lukiossa käynyt. Aika ei kumminkaan riittänyt, joten rannalle jäätiin. Tälloin kerkesin muutenkin käydä läpi vain lukion kirjat, vaikka omistinkin valmennuskeskuksen materiaaleja. Myös opiskelutyylini oli hakusessa, sillä olen aina ollut vain keskinkertainen opiskelija, joten kulutin paljon aikaa ja energiaa oikeaan oppimistyyliin.
Tämä hakukerta oli melkoista kokeilua, sillä tiesin etten pääse, ja en kerennyt käydä läpi edes kaikkia lukiokirjoja, vaikka aloitinkin jo elokuussa.

2.HAKUKERTA 2017

Aloin tällä kertaa lukemaan kunnolla vasta tammikuussa Mafynetin kera. Kovin myöhään siis, huomioon ottaen pohjani ja opiskelutyylini. Lukurytmiin pääseminen vei aikaa, mutta kehityssuunta oli koko ajan nousussa. Mafyn avulla sain hommattua laskurutiinia, kemian ja biologian osaaminen nousivat uudelle tasolle. Kompastuskiveni oli fysiikka, joka jäi vähemmälle. Laskurutiinia en kerennyt saada läheskään tarpeeksi, joten tiesin etten tule pääsemään opiskelemaan. Harjoituskokeitakaan en tehnyt tällä hakukerralla.

3.HAKUKERTA 2018

Kolmas hakukertani, silloin on pakko päästä. Tällä kertaa aloitin ajoissa Mafynetin parissa, sain yhteistyönä Mafy-valmennukselta opiskeluvalmentajan. Tämä oli ensimmäinen hakukertani, jossa tiesin mahdollisuuteni ja paineita alkoi jo kertyä. Harjoituskokeet menivät kohtuullisesti, tosin pääsin vain yhdestä kokeesta sisäänpääsyrajan yläpuolelle, lopuissa jäin 30-15 pistettä rajoista.
 En oikein vieläkään tiedä mikä meni pieleen, mutta uskon työstressin veroittaneen voimia, jonka vuoksi keskittymiseni oli välillä kovasti hakusessa. Lisäksi työvuoroni lisääntyivät lähemmäs koetta, vaikka olin toivonut kokeen vuoksi vähemmän työvuoroja. En kerennyt levätä ennen koetta, ja ajatukset eivät pysyneet kasassa. Keräsin kuitenkin 129 pistettä, eli jäin rajasta 20 pistettä. Se on aika paljon, mutta tason nostoni oli huima, en usko että muina vuosina pääsin edes 100 pisteeseen. Mutta tosiaan, se ei vielä riittänyt, ja se sattui.

4. HAKUKERTA 2019

Jos viime kerralla luin paljon, nyt tein töitä vielä kovemmin. Sain yhteistyönä Mafy-valmennuksen kanssa heidän etäkurssinsa, joten jatkoin työskentelyä tutun oponi kanssa. Lokakuussa alkoi opiskelu, kävin vielä silloin töissä. Tunnit nousivat aluksi 10 tunnista pian 15h, sitten 20h, ja siitä edelleen 25h-30h. Suurimmat tuntimäärät saavutin joulun jälkeen. Sanoisin että tämä hakukerta oli hyviä sattumia täynnä. Pystyin irtisanoutumaan töistä, mikä paransi keskittymistäni ja vähensi stressitaakkaa. Luulen sen olleen iso tekijä tämän vuoden onnistumiseen. Harjoituskokeet sujuivat hyvin ja olin alusta lähtien sisäänpääsyrajojen lähettyvillä, tai yläpuolella. Vikat kokeet menivät tosin huonosti, mutta otin niistä opikseni ja lepäsin. Ja muutin koestrategiaani hieman ennen koetta.
Tällä kertaa fiilikseni oli täysin eri kun istuin koesalissa. Se viisi tuntia meni sellaisessa flow-tilassa, etten ole sellaista ennen kokenut. Minun ei tarvinnut edes käydä vessassa, enkä tietenkään kerennyt syödäkkään! Aika riitti hyvin, kerkesin tarkistaakin tehtäviä. Päässäni soi Lil Nasin Old Town Road, mikä kohensi mielialaani.
 Kokeen jälkeen hymyilin. Olin tehnyt kaiken niin hyvin kuin pystyin.

Ja se oli riittävää, mie pääsin opiskelemaan. Vaikka välillä se tuntuikin erittäin kaukaiselta ajatukselta.