maanantai 11. syyskuuta 2017

PAINEITA




 Heippa!
Olen alotellut jo pari kertaa tekstiä mun syksyn aikataulusta. Semmonen mulla oli vielä viime viikon lopussa, mutta jouduin nyt hetkeksi jättämään sen taka-alalle ja keskeyttämään lukemisen. Syynä ei ole mitään sen suurempaa kuin, että otin itselleni liian suuret paineet ja sitten stressasin jos en kerennyt laskea niin montaa laskua kun halusin. Aina piti ensin tehdä lukemiset pois alta, jotta voin lenkkeillä ja sellaista muuta turhaa tyhmää stressaamista alkoi esiintyä. Tajusin että lähdin tekemään tätä nyt ihan väärin, ja E käskytti että pidä viikon tauko opiskelusta! Ensin arki sujumaan ja vasta sitten voin alkaa lisäileen siihen uusia juttuja. Oon niin onnellinen, että mun vierellä on joku joka tuntee minut näin hyvin ja hoksaa ns. "varoitusmerkit" ennen minua. Itse en siis tajunnut ollenkaan että stressi tuli lukemisesta, olin vain pahalla päällä koko ajan, ruoka ei maistunut enkä jaksanut tehdä mitään. Ja kaikki johtu vain siitä, että otin taas liian isot tavoitteet, vaikka itsekin muistutan kaikkia aloittamaan pienesti...
Noh, viikon ajattelutauko teki hyvää, Mafynkin ostin, tosin laskemista en vielä aloittanut. Ehkäpä tänään? Suunnitelmaa alan tekemään, ja kaikesta viisastuneena teen siitä realistisemman. Onneksi tajusin näin aikaisessa vaiheessa mikä minulla taas toimii ja mikä ei, enkä kerennyt jatkaa samalla stressitasolla esim. kuukausia.
Jos huomaatte että teillä alkaa stressitasot nousta, niin yrittäkää perinpohjin selvittää mistä se johtuu, älkääkä vain kieltäkö asiaa ja sanoko että se yksi huono päivä nyt kestääkin pari viikkoa. Ei se kestä, yleensä kyseessä on jotain muutakin.

Nyt alan tekemään armollista suunnitelmaa itselleni lukemisen, että blogin suhteen. Viime viikot ovat olleet töiden ja muiden asioiden puolesta kiireisiä, että en ole kerennyt edes istua koneella.
Eilen oli piristävä päivä, sillä minun vanhemmat ajoivat Rovaniemeltä tänne Ouluun päiväksi, mikä tuli täysin yllätyksenä! Ehkä olen potenut myös jonkilaista "koti"ikävää, vaikken moneen vuoteen porukoilla ole asunutkaan. Mutta en kyllä ole koskaan asunut näin kaukana perheestäni! Nytkin hirmunen ikävä kummityttöä. Näköjään nämä kaikki uudet asiat ottavat oman aikansa. Suurempi syy taas ottaa aikaa itselle.

Muistakaa tekin oma hyvinvointinne, ihanaa alkavaa viikkoa.♥

2 kommenttia:

  1. Tosi viisaasti sanottu! Mulla meni oikeasti vuosia enen kuin tajusin, miten huonosti voin, ja sillon oltiin jo burnoutin partaalla. Sitä psyykkistä velkaa on nyt sit saanu maksella itelleen takasin useamman vuoden ajan, enkä mä vieläkään ole ihan normaalin työkykyinen... Mä olen siis hyvä esimerkki siitä, että todellakin kannattaa tajuta pitää taukoa stressaavista asioista ajoissa. Pari päivää tai vaikka viikkoakin chillailua keskellä arkea ei ole ollenkaan niin suurta "ajan tuhlaamista" kuin pari vuotta sairaslomaa tietämättä edes, milloin voi taas jatkaa elämistä täysillä. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Näinpä, tärkeintä on pitää itsestä ja omasta mielestään huolta, sitten vasta kaikesta muusta! Se vaan meinaa olla hankala itse huomata millon menee yli, ja välttämättä läheisetkään ei hoksaa, jos niitä edes on. Kinkkisiä juttuja. Paljon tsemppiä sulle kaikkeen!:)

    VastaaPoista